Muistan ensimmäisen pyyntiyön – sain mertoihini 18 rapua. Siitä Raputukkumme sitten lähti kehittymään.”
– Markku Lehtinen
Markku Lehtinen on edistänyt suomalaista rapukulttuuria aitiopaikalta eli Suomen suurimmalta rapujärveltä jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Nyt tytär Tanja Lehtinen jatkaa Raputukun tarinaa luottaen samoihin arvoihin kuin isänsä – paikallisuuteen, kestävään ravustustapaan ja ammattitaitoon.
1980-luvun lopulla Säkylän Pyhäjärven kalastajat olivat suurten suunnitelmien äärellä. Kalaisuudestaan tunnettuun järveen kaivattiin rapuja, sillä Venäjältä levinnyt rapurutto oli koitunut järven herkälle jokirapukannalle kohtaloksi jo vuosikymmeniä aiemmin.
Säkyläläiset käänsivät katseensa länteen: ruotsalaisissa pöydissä herkuteltiin pohjoisamerikkalaisella täpläravulla, joka on lajina jokirapua vastustuskykyisempi ja kookkaampi.
– Suomessa ravut olivat vielä harvinaista herkkua, mutta Ruotsissa niiden arvo oli jo oivallettu. Suuntasimme siis sinne hakemaan mallia, ja toimme mukanamme toistasataatuhatta täpläravun mätimunaa istutettavaksi eri puolille järveämme, Raputukun perustaja Markku Lehtinen kertoo.
Panostus oli suuri sekä kalastusalueelta että kalastajilta: mätimunat kustansivat kolme markkaa kappaleelta, ja kokonaisuudessaan hanke maksoi noin miljoonan.
– Tein itse seitsemän vuoden ajan koeravustuksia ja pidin niistä kirjaa. Koeravustuksilla saalista ei tuntunut tulevan kovinkaan paljoa. Sitten pyynti päätettiin vapauttaa kaikille halukkaille pienellä henkilökohtaisella mertamäärällä. Muistan vielä ensimmäisen yön vuonna 2000, kun pääsin ravustamaan omalla mertakiintiölläni – sain saaliiksi 18 rapua. Siitä Raputukkumme tarina sitten lähti kehittymään.
Pyhäjärvi on ravulle oiva koti
Pyhäjärven ensimmäisen vapaamman ravustusvuoden kokonaissaalis oli 25 000 rapua, seuraavana jo 75 000. Huippuvuonna 2008 rapuja pyydettiin yli miljoona. Jo pitkään yli puolet Suomessa pyydetyistä ravuista on tullut Säkylästä.
Menestys ei ole sattumaa. Rapu hakeutuu ensisijaisesti koville kivipohjille, ja sopiva pesäkolon paikka on sille melkein ravintoakin tärkeämpää. Kirkkaista vesistään tunnettu matala ja kivikkoinen Pyhäjärvi tarjoaa ravuille runsaasti kotikoloja.
Elinvoimaista rapukantaa tukee kestävä ammattimainen ravustustapa. Suomessa ei enää ole ravulle yleistä alamittaa, mutta Pyhäjärven kalastusalue on määrännyt 10 senttiä pienemmät ravut palautettavaksi takaisin järveen. Pyhäjärvessä on tarkat säädökset myös mertojen syöttikaloille: tautien leviämisen estämiseksi niiden tulee aina olla samoista vesistä pyydettyjä.
– Kestävyyden kannalta rapua on myös tärkeää pyydystää tarpeeksi. Muuten kanta muodostuu niin voimakkaaksi, että taudit yleistyvät ja rapukanta voi ruveta kääpiöitymään ravinnon loppuessa, Markku kertoo.
Kumppanuuksia yli vuosikymmenten
Markku tunnetaan Säkylän Pyhäjärvellä ammattimaisen ravustuksen edelläkävijänä. Hän on työskennellyt alan ja yhteisön hyväksi niin yrittäjänä, kalastusalueen hallituksessa kuin talkootyönäkin.
– Isällä on erinomainen tietämys järvestä ja alueen elinkeinosta. On ollut hienoa nähdä, miten hän on tukenut alan kehitystä, tytär ja yhtiökumppani Tanja sanoo.
– Laatu on meille pääasia, ja valttimme on puhtaus. Rapuja ei koskaan laiteta myyntiin suoraan järvestä, vaan ennen toimittamista rapu viettää vähintään kaksi vuorokautta puhdasvesialtaissamme. Se takaa rapujen erinomaisen maun.
Iso osa Pyhäjärven ravustajista tuo rapunsa Suomen Raputukulle myytäväksi. Tukkurin rooli tuli aikanaan Markulle kuin varkain.
– Rapumarkkinoita ei vielä ollut Suomessa, ja ihmiset tulivat kysymään apuani rapujen myymiseen. Ensiksi suuntasin markkinoimaan Turkuun, jonne rapuja meni kaupaksi muun muassa Stockmannin kalatiskille. Pian toimitimme rapuja myös tukuille Helsinkiin, Markku muistelee.
Tanja ja Markku haluavat vaalia pitkiä kumppanuussuhteitaan paikallisiin ravustajiin.
– Pyhäjärvessä tehdään Suomen ammattimaisinta ravunpyyntiä, ja olemme iloisia pysyvistä suhteistamme ravustajiin. He ovat meille arvokkaita kumppaneita.
Vetovastuu siirtyy tyttärelle
Lähivuosina Säkylän Pyhäjärveltä on vaarassa kadota paljon ammattitaitoa ja järven tuntemusta ravustajien eläköityessä. Raputukun tarina kuitenkin jatkuu: tytär Tanja jatkaa kestävän ravustuksen perinnettä isänsä jalanjäljissä. Keväällä 2022 he ottivat yrityksen kehittämisessä seuraavan askeleen ja jatkavat toimintaa osakeyhtiönä, Suomen Raputukkuna.
Päätös perheyrityksen jatkamisesta kirkastui Tanjan palattua ulkomailta Suomeen muutama vuosi sitten. Sen jälkeen Tanja on viettänyt kesät tiiviisti Säkylässä auttaen isäänsä sesongin kiireiden hoitamisessa.
– Suomeen palattuani huomasin katsovani perheyrityksen toimintaa uusin silmin. Vuosinani ulkomailla opin arvostamaan, miten isä työllistää itse itsensä. Oivalsin, että työstä saa nauttia – yrittäjänä saan yhdistettyä rapuyrittäjän monipuolisen arjen ja paloni asiakaspalveluun. Vieläpä Suomen kauniissa kesämaisemissa!
”Tanja tuo uutta näkemystä ja osaamista yrityksen kehittämiseen.”
– Markku Lehtinen
Yrittäjäperheen kasvattina Tanja on koko elämänsä nähnyt ja elänyt ravustusta.
– Jo pienenä tyttönä Tanja souti pikkuruisella jollalla järvelle nostamaan mertoja ja iloitsi, jos mukaan lähti rapu tai kaksi. Annan arkailematta yrityksen Tanjan hoitoon. Hän tuo uutta näkemystä yrityksen kehittämiseen: erityisen taitava Tanja on asiakkaiden tarpeiden kuuntelussa ja ymmärtämisessä. Itse aion ravustella niin pitkään kuin pystyn, ei siitä osaa oikein luopuakaan, Markku kertoo.
Tanja luottaa yrityksen kehittämisessä samoihin valtteihin kuin isänsä – asiantuntemukseen, laatuun, kestävyyteen ja hyväntuuliseen palveluun. Yrityksen kasvun varalle Tanjalla on paljon suunnitelmia ja unelmia. Osasta hän uskaltaa jo puhua ääneen.
– Kaupoista löytää tällä hetkellä lähinnä ulkomaalaisia rapuja. Haluaisin pian nähdä pakastealtaissa myös kotimaisia, säkyläläisiä vaihtoehtoja.